Näytetään tekstit, joissa on tunniste Omnium Gatherum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Omnium Gatherum. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. syyskuuta 2011

Deep Cold

 

Olin matkoilla. Toivoin ajautuvani vieraalle maalle, vieraisiin ajatuksiin. Kaipasin hengittämistä. Happi tuntui hyvältä ajatukselta keuhkoissa. Ajatuksissani oli pyörinyt jo hetken aikaa muutos, sen kaipuu ja tarve. Tunne poltteli vatsassa samalla kun aloitin matkani.


Havahduin moottoritiellä vanhoihin tunteisiin. Ne kirvelivät silmäkulmissa ja polttivat vatsaani. Tajusin olevani se sama mikä aina ennenkin enkä ollut oppinut mitään. En uskaltanut puhua, muuten asia tulisi todeksi. Olin hlijaa ja kärvistelin myrkyissäni.


En kai koskaan opi. Nyt olen iloinen siitä ettei tarvitsekaan. Ei tässä hetkessä. Pelko takaraivossa kuiskii, nyt kun se sanoin, se taas tulee. Olen taas rakentanut linnoja ja muureja, kuvittelen olevani niiden sisällä. Todellisuudessa olen niiden ulkopuolella takomassa rautaista porttia itsetuntoni rippeillä.


Tarve ajatella asiaa kalvaa arkeani. Antaisit jo olla, niin voisi minulle sanoa. Todellisuuteni juoksee kuitenkin pakoon ja toivoo kuolleita asioita. Menneitä, harmaita. Kadotettuja muttei unohdettuja. Tunnettuja muttei tuntevia. Eilisiä. Niitä salattuja sanoja, joita vain yö antaa meidän kuulla.


Ahdistus mielettömyyden myrskyssä hakkaa päätäni rantakallioon. Veri valuu sateen alla järveen ja kaikki kastuu. Olen tajuissani. Ehkä liiankin. Kipu lamaannuttaa, en kykene liikkumaan. Haukon vaivalloisesti happea ja näen sieluni silmin itseni kivikossa.


Olemme perillä. Vapautuneisuus valtaa mieleni. Olen avoin ja vastaanottavainen. Haluan monia asioita ja löydän hienoja koristeita. Koristelen itseäni, jotta tuntisin olevani jotain, mistä minut tunnistaa, millä voin markkinoida itseäni ihmissuhteiden markkinoilla. Tässä olen, tämä on brändini.

Kohtaan kasvosi tuulessa. Muistan miltä näytit hämärässä illassa, auringon paisteessa ja sateessa, jota rakastit niin paljon enemmän kuin minua. Seuraan katseellani kulkuasi, sivuprofiilisi on yhtä kumara kuin aina ennenkin, puheesi hieman matalampi. Katselen sinua, tanssin ympärilläsi salaa, verhojen varjossa.


Odotan aamua. Sarastusta verhojen takaa. Kaipaan heräämistä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Für Immer

Joonas Koto / Omnium Gatherum

Lihaa edessä tonneittain. Ajatuksissa vain muutama kymmenen kiloa. Saatoin vuodattaa ajatuksia taas liikaa koska kaikki tuli läpi. Tuntui pohja ja katto, kaikki sitä täynnä. Reuna ylittyi mutten päässyt ulos. Käsi hiekassa mietin missä voisinkaan olla mutten tiennyt miten voisin, kun en saanut, en päässyt. Jäin vain, nallina. Eikä ollut ensimmäinen kerta.



Ozzy Osbourne


Todellisuus repi silmät päästäni. Näin hakaneuloja ja toivoin ne kynsien alle, ajattelin pahaa mutta kiitos että olin hiljaa. Tutulla tavalla ilmaisin että kaipaan, olen ollut hiljaa ja välillä sanonut tahattomasti liikaa, silloin kun tulee yli. Odotin ja odotin ja silti unohdin. Kykenin hengittämään vasta myöhemmin.

Doro Pesch

Voimakkain. Vahvin. Isku rintakehään satoja kertoja kolmen päivän aikana ja vain yksi niistä haavoitti, sai vereni virtaamaan. Mielessäni se valui nurmelle, asvaltille, suikulähteeseen ja huusin tuskasta suupieleni auki. Todellisuudessa se virtasi suonissani kiivaammin kuin moneen moneen kuukauteen. Pauke rintakehässä oli yhtä kova kuin yhdeksän aikaan illalla lähes kaksoisolennon edessä, samalla alueella ja silti valovuosien päässä.

Judas Priest

Hämmästyin, itkin ilosta. Olin juuri lukenut ne rivit loppuun ja mietin miksi juuri tuollainen repii kurkkua. Aina. Samat muodot, ilmeet ja ominaisuudet. Tiedän mitä haluan mutten miksi.


Joonas Koto / Omnium Gatherum 


Joonas Koto / Omnium Gatherum 


Ozzy