tiistai 30. elokuuta 2011

Elotonkuu

 Sillanpieli, Pihlajavesi

Laitoin koukkuun syötin. Odotin ja odotin. Katselin odotellessani ympärilleni. "Huomenna.", päätin. Olin hautonut asiaa pitkään. Nyt tiesin päätökseni jälkeen häämöttävän valon tunnelin päässä. Matkalla voin tarkastella tunnelia, uurteita, jälkiä. Ne kaikki ovat osa minua.


 Kivilampi, Suomenniemi

Sorsat uivat kohti ja piippasivat. Piip, piip. Aina vain lähemmäs ja lähemmäs ne uivat, kuin turvaa hakien. Ontot piiput tähdättyinä toisilla rannoilla. Olivat turvassa. Kädestä syövät kuolevat ensimmäisinä.


 Paskorimppi, Pihlajavesi

Alhaalta ylöspäin on vaikea hahmottaa mitä tapahtui ensin. Havahduin olevaisuuteeni, sen katoavaisuuteen ja pysyvyyteen ilman muutoksia. Olin suolla. Runko lahonneena kosteikossa, toinen kuivalla maalla kuolleena. Maistoin marjaa, niin katkeran suloista ja kuulin vihellyksen.



Paskorimppi, Pihlajavesi

Katselin aavaa, heinää mattona. Ei ääntäkään. Istahdin mättäälle ja näin luurangon. Se oli muistoni eilisestä. Kaatosateen jäljiltä jälkiä ihollani. Kuivunut sade, suolaista haavoille. Ansaitsin opetuksen.