Lihaa edessä tonneittain. Ajatuksissa vain muutama kymmenen kiloa. Saatoin vuodattaa ajatuksia taas liikaa koska kaikki tuli läpi. Tuntui pohja ja katto, kaikki sitä täynnä. Reuna ylittyi mutten päässyt ulos. Käsi hiekassa mietin missä voisinkaan olla mutten tiennyt miten voisin, kun en saanut, en päässyt. Jäin vain, nallina. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Todellisuus repi silmät päästäni. Näin hakaneuloja ja toivoin ne kynsien alle, ajattelin pahaa mutta kiitos että olin hiljaa. Tutulla tavalla ilmaisin että kaipaan, olen ollut hiljaa ja välillä sanonut tahattomasti liikaa, silloin kun tulee yli. Odotin ja odotin ja silti unohdin. Kykenin hengittämään vasta myöhemmin.
Doro Pesch
Voimakkain. Vahvin. Isku rintakehään satoja kertoja kolmen päivän aikana ja vain yksi niistä haavoitti, sai vereni virtaamaan. Mielessäni se valui nurmelle, asvaltille, suikulähteeseen ja huusin tuskasta suupieleni auki. Todellisuudessa se virtasi suonissani kiivaammin kuin moneen moneen kuukauteen. Pauke rintakehässä oli yhtä kova kuin yhdeksän aikaan illalla lähes kaksoisolennon edessä, samalla alueella ja silti valovuosien päässä.Hämmästyin, itkin ilosta. Olin juuri lukenut ne rivit loppuun ja mietin miksi juuri tuollainen repii kurkkua. Aina. Samat muodot, ilmeet ja ominaisuudet. Tiedän mitä haluan mutten miksi.
Joonas Koto / Omnium Gatherum
Joonas Koto / Omnium Gatherum
Ozzy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti