Marras-joulukuussa Tampereella. Märässä asfaltissa näin kasvoni ja pelästyin, enkö ollutkaan enää se sama? Kaikki oli vanhaa, tuttua muttei turvallista. Hanakasti pidin kiinni rystyset valkoisina enkä tahtonut uskoa uniani. Ei kuolema kerro etukäteen. Aikatauluja seuraamalla pysyy tahdissa mukana muttei auta hukkuvaa. Pelastusrenkaana liikennevalot, sokaisevat ja ajavat hulluuteen.
Mustavalkoisuus hämmentää. Ovatko asiat niin selkeitä että kerrankin ymmärrän ne? Oliko uneni eilisessä totta ja sainko siitä elämäniloa? Suolaa ruokaani jota nuolla nälissään kämmenen syrjältä kun ei muutakaan ole? Saavuttamaton totuus kiusaa, vaivaa ja pakottaa niskassani. Kohtasin jotain sykähdyttävää mutta tajusin etten tunne mitään. Olenko kuollut?
Manti
Tämä kaveri sai muuten uuden kodin Turusta!
Emmin Polka Dot-mekko. Kuva otettu Emmin kameralla marraskuussa.
