Apple and the tree

Tsekkaa Emmin blogi!

http://coloryourstylee.blogspot.com/

Deep Cold

 

Olin matkoilla. Toivoin ajautuvani vieraalle maalle, vieraisiin ajatuksiin. Kaipasin hengittämistä. Happi tuntui hyvältä ajatukselta keuhkoissa. Ajatuksissani oli pyörinyt jo hetken aikaa muutos, sen kaipuu ja tarve. Tunne poltteli vatsassa samalla kun aloitin matkani.

 

Havahduin moottoritiellä vanhoihin tunteisiin. Ne kirvelivät silmäkulmissa ja polttivat vatsaani. Tajusin olevani se sama mikä aina ennenkin enkä ollut oppinut mitään. En uskaltanut puhua, muuten asia tulisi todeksi. Olin hlijaa ja kärvistelin myrkyissäni.

 

En kai koskaan opi. Nyt olen iloinen siitä ettei tarvitsekaan. Ei tässä hetkessä. Pelko takaraivossa kuiskii, nyt kun se sanoin, se taas tulee. Olen taas rakentanut linnoja ja muureja, kuvittelen olevani niiden sisällä. Todellisuudessa olen niiden ulkopuolella takomassa rautaista porttia itsetuntoni rippeillä.

 

Tarve ajatella asiaa kalvaa arkeani. Antaisit jo olla, niin voisi minulle sanoa. Todellisuuteni juoksee kuitenkin pakoon ja toivoo kuolleita asioita. Menneitä, harmaita. Kadotettuja muttei unohdettuja. Tunnettuja muttei tuntevia. Eilisiä. Niitä salattuja sanoja, joita vain yö antaa meidän kuulla.

 

Ahdistus mielettömyyden myrskyssä hakkaa päätäni rantakallioon. Veri valuu sateen alla järveen ja kaikki kastuu. Olen tajuissani. Ehkä liiankin. Kipu lamaannuttaa, en kykene liikkumaan. Haukon vaivalloisesti happea ja näen sieluni silmin itseni kivikossa.

Olemme perillä. Vapautuneisuus valtaa mieleni. Olen avoin ja vastaanottavainen. Haluan monia asioita ja löydän hienoja koristeita. Koristelen itseäni, jotta tuntisin olevani jotain, mistä minut tunnistaa, millä voin markkinoida itseäni ihmissuhteiden markkinoilla. Tässä olen, tämä on brändini.

 

Kohtaan kasvosi tuulessa. Muistan miltä näytit hämärässä illassa, auringon paisteessa ja sateessa, jota rakastit niin paljon enemmän kuin minua. Seuraan katseellani kulkuasi, sivuprofiilisi on yhtä kumara kuin aina ennenkin, puheesi hieman matalampi. Katselen sinua, tanssin ympärilläsi salaa, verhojen varjossa.

Odotan aamua. Sarastusta verhojen takaa. Kaipaan heräämistä.

Wild and free

 Vapaus asteli portista uteliaana, valppaana ja valmiina elämään. Kateus katseli vierestä ja käänsi veistä kyljessään purppurainen martyyriuden viitta yllään. Salamat välkkyivät, sade kasteli viitan helmat. Heiluvana onnena asteli itseään pidemmässä maastossa pieni hymynaama.

 Nenä ilmassa, katse luomissa. Olen onnellinen ja luvallinen tekemään salattuja asioita. Yksin en ole, sen huomaan vaikken näe. Aistit toimivat, ne ovat minun omani.

Katselen huomista. Se on aina yhtä jännittävää, ihan tärisen pelon sekaisissa tunteissani huomista kohdatessa. Yö varjelee, se laittaa viltin päälleni enkä palele. Huomenna taas tärisen ylihuomisen edessä.

 Elämä on taistelua, nahistelua, voittoja ja häviöitä. Tartun kiinni elämään, siskooni ja äitiini ja annan kaiken tunteeni tulla ulos sellaisenaan kuin se on. Totuus teoissa, ei sanoissa. En pelkää, olen tulessa!

Rauhallisuus on valttia metsäretkellä. Ajattelen usein mökkipäiviä, rauhaisia ja mukavia hyvässä seurassa. Toivottavasti niitä on vielä edessä!

Nämä ovat minun maani!

Taidan olla kotona?